Vauvakirjojen aatelia...

Täti ja Olavi

Sain kälyltäni kunniatehtävän: Sulevi saa minulta kummilahjaksi vauvakirjan. Sellaisen, jota lapset ja aikuiset selaavat vuosikymmeniä eteenpäin. Ystäväni totesi, että hän edelleen katselee pikkuveljensä hiustöyhtöä tämän vauvakirjasta. Ja jokaisesta on mukava tietää millainen oli pienenä, minä oli ensimmäinen sana, jne.

Minun kohtalokseni tuli syntyä toiseksi lapseksi varsin ADHD:n isoveljen jälkeen, jonka vakaana tarkoituksena oli murhata minut, koska vein aivan liikaa äidin huomiota ja hoivaa. Murha ei onnistunut, mutta tietty unohdus kylläkin. Veljeni ensimmäinen sana oli "kukka", minun ensimmäistä sanaani ei kukaan muista. Yhtenä päivänä vain osasin puhua ja sen jälkeen puheesta ei tullutkaan loppua. Sen verran tiedän, että puhuin ennenkuin kävelin, naapurin samanikäisellä pojalla homma meni toisinpäin. Tarina kertoo, että minä puhua pälpätin ja Lauri tuijotti mykkänä, kyllästyttyään sitten nousi ja käveli pois. Tämä mies juoksee muuten tänä päivänä maratooneja. Minä en.

Mutta veljeni lapsille en laita vahinkoa kiertämään, Sulevin elämä menee kirjoihin ja kansiin. Mutta millaisiin? Kas tässä vauvakirjojen Top 3.

2. perintöprinsessa: Mauri Kunnaksen Vauvakirja

+ Mauri Kunnas
+ huumoria
+ ei ole pelkkä vauvakirja, täytettävää riittää koulun alkuun saakka
+/- saatavilla punaisena, sinisenä ja keltaisena. Minusta keltainen riittäisi, pakkoko tytöillä on olla punaista ja pojilla sinistä

- hyvin perinteinen, mitään kovin mullistavaa: on vain kuvitettu uusiksi ilman mitään sen kummempaa uutta luovaa otetta
- en tiedä olenko ainoa, mutta minusta kaikki ylenmääräinen mittailu tuntuu jotenkin 50-lukulaiselta

1. perintöprinsessa: Tatu ja Patu ja meidän vauva (Havukainen & Toivonen)

Tässä kirja-arvostelu aiheesta, alla omat plussani ja miinukseni:

+ Tatu ja Patu-kirjojen outo ja riemastuttava huumoritaju näkyy
+ kirja suhtautuu lapsiin vähän samanlaisella otteella kuin minä, ihmettelevän tutkivasti
+ riittää eskariin asti
+ soveltuu uskonnottomalle ja muutoin erilaisille perheille

- perinteinen kaikkinen mittoineen, kyllä neuvola mittaa riittävän tarkasti (minulla oli ainakin semmoinen vaaleanpunainen neuvolakirja, jossa oli kaikki mitat ja käyrät kohdillaan)
- onko tämä lastenkirja vai vauvakirja? Mahtaako ensin naurattaa ja sitten vuosien kuluttua vain kypsyttää?

Miss Vauvakirja: Lapselliset - Kirja vauvalle ja vanhemmille

Pitkän pohtimisen jälkeen päädyin jokaisen hipsteriäidin klassikkoon eli tähän:

 

Kirjan tekijänä Mikko Aarne ja Mia Kankimäki

Kommentteja vauvasta

 + Kirjassa on paljon tyhjää tilaa, jota saa kukin täyttää halunsa mukaan.
+ Kirjassa on vinkkejä kirjoittamiseen, jos meinaa iskeä tyhjän sivun ahdistus
+ Sukupuuta voi täydellä mielin määrin. Sopii vaikkapa sateenkaariperheille oikein hyvin. Ei se mitään jos on kaksi iskää ja äiskää!
+ tilaa hiustupsulle, kiitos vinkistä, Annika!

- Minun makuuni vähän tylsä ulkoasu. Mutta ei se kirja minulle tulekaan. Ajattelin ostaessani vanhempien omaani elegantimpaa ja pelkistetympää makua.
- Mitäs jos lapsi on jollain lailla erityinen, kuten Olavi oli? On turhaa kirjoittaa lempiruoista tai kävelyn opettelusta, kun lapsi ei osannut kumpaakaan.
- Mitenkäs adoptiolapset? Mikä on heidän ensimmäinen sanansa ja ymmärtääkö sitä sanaksi, jos on vaikka vierasta kieltä. Tässäkin kirjassa ovat pakolliset mittaukset ja käyrät. Se on tuplatyötä, kyllä neuvola Suomessa hoitaa asiansa.

Sukupuun monipuoliset kytkökset

Olipa vauvakirja millainen tahansa, on tärkeää että sitä täytetään. Myöhemmin kaikki osapuolet haluavat joko muistella tai tutustua omaan menneisyyteensä. Kaikki pohtivat joskus "miten minusta tuli minä". Sulevilla on ainakin hullu nörttitäti hänen kasvuaan tukemassa, myöhemmin tulemme näkemään mitä siitä sitten seuraa.

Täti ja "Sulevi"