maanantai 19. tammikuuta 2009

3

Olinpa tuossa viime viikolla kolme päivää kipeänä (onnistuin TAAS samaan vatsatautiversion muiden sairastamasta flunssasta) ja sinä aikana tahkosin läpi kolme kirjaa. Tässäpä niistä vähän kommenttia.

1. sairauspäivä, 1. kirja. Reynolds, Alastair: Jäänpuskijat

Ensimmäiseksi käteeni osui upouusi scifipläjäys "Jäänpuskijat", joka sijoittuu miellyttävän läheiseen tulevaisuuteen, vuoteen 2057. Pääosassa ovat komeettojen louhijat aluksella nimeltä Kivisirkka. Mitään kovin kummoista ja teknisesti täysin yli hilseen menevää asiaa ei kirjassa mainita kunnes aurinkokunnan vähäpätöinen kappale, Saturnuksen kuu Janus, osoittautuu joksikin muuksi kuin oli aiemmin luultu...

Tykkäsin aivan valtavasti Reynoldsin kirjasta. Koska tapahtumat sijoittuvat tavallaan lähitulevaisuuteen, ne ovat lukijalle helppoja käsittää ja henkilöihin on helppo samaistua. Tämän vuoksi tämä on mielestäni kirjailijan parasta tuotantoa tähän mennessä ja sitä voi suositella myös lukijoille, jotka eivät ole Reynoldsia aiemmin lukeneet. Ja tuli heti mielenkiintoa selvittää, että mikä ihme se Janus-kuu oikein on, mikä on aina mukavaa: fiktio houkuttelee lukemaan faktaa.

2. sairauspäivä, 2. kirja. Teräs, Mila: Pimeän taivaan kilta

Tämä kirja rinnastaa seikat, jotka ovat olleet asiaan vihkiytyneille selviä jo alusta pitäen: Teräs luo "kivan" linkin keskiaikaharrastuksen ja vaikean mielenterveydellisen ongelman välille! Ensimmäisen vuoden turkulaiset historian opiskelijat ryhtyvät leikkimään keskiaikaa toden teolla ja kuinkas sitten kävikään...

Miinusta kirja saa vähän takeltelevasta ja pikkuisen harrastelijamaisesta otteestaan ja taitto saa erittäin pitkän miinuksen: kirja on jostain syystä minimaalisella fontilla tiheään painettu. Sivuhenkilöhahmot eivät myöskään ole kovin syviä, kaikki huomio menee päähenkilöiden sielunmaailmaan, tuntuu kuin he todella olisivat olemassa ja kaikki muu on melko halpaa kulissia.

Suurta plussaa on ensimmäisen vuoden opiskelijoiden naivi, mutta ah niin nostalginen, sielunmaisema ja keskiaikaharrastelijoiden puuhailujen tarkka ja tietävä kuvaus. Kirjassa kudotaan lautanauhaa, leivotaan juurileipää ja perehdytään vanhan kansan uskomuksiin. Jos vain selviätte pienestä präntistä, voi tätäkin tarinaa suuresti suositella. Nälkä tulee: kirjasssa kokataan keskiaikamuonaa koko ajan!


3. sairauspäivä, 3. kirja. Harrison, M. John: Valo


Ilmeisesti kolmantena päivänä olin jo sen verran heikko ja huonovointinen, että tämä kolmas kirja ei vain napannut. Valo on poikkeuksena kahteen edelliseen jo vanha ja klassikon asemaan kohoamassa, teos voitti vuonna 2004 arvostetun Tähtivaeltaja-palkinnon, joka annetaan vuosittain parhaalle uudelle (joko kirjoitetulle ja tai tuoreesti suomeksi käännetylle) scifi-kirjalle. Tarina (tai pikemminkin tarinat: kirjailija pallottelee usealle juonella rinnakkain) on kieltämättä nerokas ja maailma kiehtova ja varmasti oman sisäisen logiikkansa mukaan eheä. Mutta kaikki sijoittuu joko liian kaukaiseen tulevaisuuteen tai niin sairaan mielen sisään, ettei samaistumiskohtaa oikein meikäläiselle löydy.

Valo ei oikein tuonut valoa meikäläiselle: pikemminkin sen lukemisesta tuli vähän likainen ja aika paljonkin masentunut olo. En oikein suosittele, varsinkaan kolmantena sairauspäivänä.

6 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Aika hurjaa vauhtia jotkut lukevat. Minä en millään pääse yhtä Reynoldsia tai vastaavaa kokoluokkaa olevaa tiiliskiveä alusta loppuun yhden päivän aikana.

Alitsa kirjoitti...

No tuota...Luulen, että se nimenomainen kirja oli jo noin kolmasosan menossa kun sairastuin. Mutta suurin osa siitä meni kyllä yhdessä päivässä.

Kun kipeänä on vain neljän sortin tekemistä: syömistä, telkkarin tuijotusta, lukemista ja nukkumista. Syödä en taudin luonteen johdosta voinut, sohva telkkarin edessä ei tuntunut mukavalta köllöttelyyn. Sitten jää vain lukeminen ja nukkuminen ja tässä tosiaan on lopputulos.

Birgitta kirjoitti...

Voi sinnuu, vatsatauti on ihan kamalaa! Ehkä se oli noro-virus, sitä on nyt liikkeellä. Itse olin viime viikon flunssassa ja pari päivää saikullakin, minkä takia en päässytkään Sydäriin.:( Vähänkö siis nyt odotan Talvi-iltaa! Kiitos kirjallisuusvinkeistä, vinkkisi ovat perinteisesti olleet tarttumisen arvoisia!

Alitsa kirjoitti...

Kiitos vinkkien kiittämisestä. Siippa tossa juuri totesi, että toi Valo pitää ehdottomasti lukea! Vaikka mää siis nimenomaan _en_suosittele sitä. :D

Birgitta kirjoitti...

Pimeän taivaan kilta pitää ainakin lukea ihan harrastuksen puolesta! Ja tuota Reynoldsiakin voisin kokeilla, kun en ole ennen kirjailijaan tutustunut. Voin verrytellä avaruusgenren lukemista sun kirjaasi odotellessa!

Omppu kirjoitti...

Luin juuri ensimmäisen Reynoldsini: Timattikoirat, turkoosit päivät, jonka ostin kirja-alesta. Tulen lukemaan lisää, kirjailijan maailma herättää suurta kiinostusta lukea lisää.

Harrisonilta olen lukenut kirjan Eilisen mystinen sydän, ja jos Valo (lukemattomana hyllyssä) nappaa yhtä paljon kuin se, jää se viimeiseksi lukemakseni kirjaksi tältä kirjailijalta. Toki hän on kehuttu ja palkittu mutta ei (ehkä) minun makuuni.