Tuparit oli, työhuone tuli!

Lauantaina meillä juhlittiin tupaantuliaisia. Kauniilla kaunolla olin kirjoittanut alakertaan lappusen, että voipi tulla vähän melua, mutta kukaan ei valittanut (vieraita varoitin myös kaunolappusella, että lauseet "onpas teillä paljon tavaraa!" ja "ettekö ole vieläkään saaneet kaikkea paikoilleen?!?" on syytä jättää lausumatta). Hurjan kiltisti ja rauhallisesti olivat meidän vieraat. Itsestäni en mene vannomaan: eräs saapunut vieras totesi että "oletteko varoittaneet naapureita, naurusi kuuluu pihalle asti!". Hirmuisen leppoisat ja mukavat tuparit. Ja astianpesukone huolehtii loppusiivouksesta!

Sunnuntaina vähän väsytti ja olisi väsyttänyt vielä tänä aamunakin. Mutta töissä piristyin, sillä työpöytäni muutti keskustassa kadun toiselle puolelle ja lisäksi maan alta neljänteen kerrokseen. Etukäteen ajattelin sarkastisesti, että "näin meitä projektityöläisiä heitellään paikasta toiseen, perhana!", mutta nyt on kyllä toinen ääni kellossa. Minulla on oma huone kaupungin kattojen tasalla 1900-luvun alussa rakennetussa, mutta täysin remontoidussa toimistossa! Tässähän ihan rupeaa melkein tuntumaan siltä että olisin joku merkittäväkin tekijä...

Noh minäpä sitten vain nautin uudesta kodista ja hienosta työhuoneesta vaikken oikein koe ansainneeni kumpaakaan! Joskus näinkin päin.

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
Hurjan kiltisti ja rauhallisesti oltiin, ei edes sitten menty makkariin kuvaamaan sitä "Päivien kimallusta"... ;D Kiitos vielä pippaloista, oli hymyilyttävää. Pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä.

Onnittelut myös uudesta työhuoneesta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

Kun saapuu yö

Vauvakirjojen aatelia...