Alitsa avaruudessa

Kävin Siipan kanssa eilen elokuvissa Niagarassa . Siellä meni (kumma kyllä) uusin Potter-raina ja halusimme tukea pikkuteatteria suurten kustannuksella. Paikalla oli kokonaista 9 ihmistä (me mukaanlukien), joten todellisesta yksityisnäytöksestä oli kyse. Ilmeisesti ihmiset haluavat nähdä leffansa isommalta kankaalta kovemmilla äänillä. Ja Niagaran normaali elokuvayleisö ei taida ihan hirmuisesti perustaa huispaamisesta! Luin jostain leffa-arvostelun, jonka mukaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi on "hyvä, mutta yllätyksetön" elokuva. Olen tässä asiassa täysin samoilla linjoilla, mitään yllättävää ei valkokankaalla nähdä. Tietenkin kaikki suomennetut nimet olivat minulle varsin hykerryttäviä yllätyksiä, englanniksi kun olen Potterini lukenut. Esimerkkinä mainittakoon Horatius Kuhnusarvio (Horace Slughorn). Jaana Kapari-Jatta on kyllä paikoin tehnyt miltei akuankkamaisen työn käännöksissään. Elokuvassa minusta hyvää oli: - Draco Malfoyn kuvaaminen yksinäiseksi surulliseksi ...

Tänään on kulunut tasan 40 vuotta siitä, kun ihminen käveli ensimmäisen kerran kuussa! Ja viimeksi siellä käytiin 37 vuotta sitten. Nyt pitäisi mennä uudestaan. Minä en sinne kylläkään lähde, avaruuslennot eivät ole minun juttuni. Mikä tuli viikonloppuna todistettua... Minä vietin loppuviikkoni Tukholmassa ja tulipa siellä käytyä Naturhistoriska riksmuseetissa . Siellä on näpsäkkä Cosmonova-teatteri, jossa näytetään luontofilkkoja isossa planetaariossa TODELLA TODELLA 3D-versioina. Noh, Siipan kanssa mentiin katsomaan "Ensamma i universum?"-nimistä rainaa ja se oli menoa se! Siippa katseli säälien sivusta, kun minä yritin käsinojia puristaen pysyä kyydissä, kun avaruus alkoi keikkua ja matkattiin sitten ihan mieletöntä vauhtia planeetalta toiselle elämää etsien. Välillä pelotti ja oli pakko laittaa silmät kiinni: vaikka kuinka tolkutin tasapainoaistilleni että kyseessä on näköharha, niin ei se uskonut. Mutta opinpahan lisää ruotsia: Linnunrata on ruotsiksi Vintervägen. Se on ...

Omituinen sormen kolotus on vaivannut minua pitkin päivää: oikean käteni keskisormi tuntuu pikkuisen kipeältä, ikäänkuin se olisi vähän nyrjähtänyt. Kesti aikansa ennenkuin tajusin mistä se johtuu: sehän on juuri se sormi, jonka isken reippaasti Enter- näppäimelle noin 100 kertaa tunnissa. Olen pari päivää tehnyt töitä kuin transsissa, tietokantatyö on kerrassaan kiehtovaa kun siihen pääsee kärryille. Mutta nyt alkaa ilmeisesti fysiikka pettää, keskisormi vaatii lepoa. Ryhdyinpä siis kuvittelemaan mielessäni reissua työterveyslääkärille, jossa vanha lääkärisetä sanelee nauhalle: "Potilas rasittanut keskisormensa liiallisen käytön vuoksi." Ja sitten syntyy heti assosiaatio Fingerporiin . Keskisormiongelmia lukuunottamatta olo on kerrankin oikein pirteä, tehokas ja aikaansaava. Helteiden hellitettyä pääkin toimii taas jotenkuten entiseen malliin. Lukenutkin olen paljon, pian tulee lisää kirja-arvosteluja.