Venyy, venyy, enemmän venyy

Jalassani on bursiitti. Meillä kaikilla on niveliä suojaamassa limapusseja ja kaksi niistä minulla tulehtui. Täysin vaaratonta, mutta kipeää. Kivat lääkkeet sain, joten kipua ei ole, mutta vaivani kirvoittaa minut lausumaan muutaman sanan kirjastonhoitajuuden autuudesta.

Ei, en aio valittaa, että kirjastossa istuminen ja passiivinen hyssyttely sai tämän aikaan. Päinvastoin: kirjastossa ollaan liikkeellä jatkuvasti! Juostaan hyllyjen väleissä noutamassa kirjoja, hyssytellään eri puolella taloa meuhkaavia asiakkaita, hymyillään vaikka hampaat irvessä (noh, ihan kaikki eivät tätä muista) ja satoja ja taas satoja kirjoja saa päivittäin lainata, palauttaa ja hyllyttää.

Ongelma on siinä, että en olekaan töissä kirjastossa vaan tietokantojen parissa. Ei enää lainasakoista mäkättäviä asiakkaita, ei enää karhujen keräämistä. Mutta se istumatyö! Petollista, kivuliasta, muka niin kevyttä. Ei edes murtuessaan jalkani ollut näin kipeä!

Nyt pomppaan joka tunti ylös tuoliltani ja venyttelen viisi minuuttia. Voin sanoa, että toimii! Töpselit löytävät lattianrajassa helpommin pistokkeen, jauhopussukan noukkimiseen ylimmältä hyllyltä ei tarvitsekaan enää jakkaraa. Nyt kaikki jumppaamaan! Täytyy myöntää, että minulla on helppoa: minulla on oma työhuone. Aina venyttelytuokioni alkaessa katselen vaivihkaa, ettei kukaan näe ovenraosta. Yritän peitellä sitä, että teen töitä työkykyni säilymisen eteen. Miksi? Tulee vain niin naisvoimistelijamainen olo (ks. kuva). Lisäksi en halua päteä työkavereitteni silmissä: "Kuka urheilija tuokin luulee olevansa?" Minusta on mielenkiintoista, että minulle tulee tämmöinen olo.

Miksi onkaan niin coolia ja yleisesti hyväksyttyä löhötä ryhdittömänä työtuolissa?

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
No voihan bursiitti! Toivottavasti tulehdus pian laantuu.

Taukojumppa lie vähän samanlainen asia kuin pyöräilykypärän käyttö. Kaikki tietää että se on fiksua, mutta silti kovin harva käyttää.
Anonyymi sanoi…
Hyvin todettu! Minulla on valitettavasti samanlainen olo - pelkään, että jos tästä nousisin jumppaamaan työtuolin viereen, kaikki avokonttorissa tuijottaisivat. Niinpä tyydyn pieneen tuolijumppaan sermini takana, ja nousen tunnettain hakemaan vettä tai teetä tai vessaan (tällä teenjuontitahdilla vessareissuja kertyy, siis eräänlainen ikiliikkuja). Mutta ei tämä kunnon naisvoimistelumeininkiä korvaa.

Aamuisin jumppaan kotona 10 minuuttia, täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa kunnon iltajumpat! Ehkä minäkin kohta yllän ylähyllylle, tai no, edes kaapin kolmannelle hyllylle.
Alitsa sanoi…
Naisvoimistelijat rulettaa! Jaahas, alkaa taas olla aika laittaa ovi kiinni ja venytellä...Ei hitsit, taidan sittenkin odottaa, että porukka menee lounaalle :D

Mutta bursiitti paranee kyllä, LÄÄKKEET!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

Kun saapuu yö

Vauvakirjojen aatelia...