Pääsiäisfiilis!

-
Kevään tulon huomaa siitä, että ilma alkaa tuoksua minun nenääni erilaiselle. Se tapahtui tänään. Samalla talitiaiset suorastaan karjuivat puista ja olo on ollut jotenkin aurinkoinen (hyvä niin, sillä oikea Aurinko ei juurikaan tänään ole näyttäytynyt pilviverhon takaa). Tätä kutsun ns. pääsiäisfiilikseksi.

En ole uskonnollinen, eikä sitä ollut lapsuudenperheenikään. Siispä pääsiäisen "todellinen" merkitys lienee jäänyt minulle hämäräksi, sillä aina ajattelin sen tarkoittavan "talvesta poispääsemistä". Siihen kuuluvat oleellisena osana suklaa ja vihreä rairuoho. Sen kunniaksi ostin tänään suklaata ja hienon huonekasvin uuden työhuoneeni koristukseksi. Minulla ei ole hajuakaan siitä milloin pääsiäinen tänä vuonna oikeasti on, minulle sitä ovat juurikin tällaiset leppoisat kevättä lupailevat päivät.

Pienenä minulla oli monta sanaa, joista en oikeasti tiennyt mitä ne tarkoittavat. Pääsiäisen ohella pähkäilin kovasti mitä mahtaakaan tarkoittaa "verilöyly", joka esiintyi usein uutisissa kuvaamassa Irakin ja Iranin välistä sotaa. Muistan miettineeni, että eikö olisi helpompiakin tapoja tappaa muita ihmisiä kuin viedä niitä saunaan ja hakata liian pitkään vastalla (länsisuomalaiset voivat korvata edellisen sanan vihdalla). Monet painajaiset näki Pikku-Alitsa aiheen johdosta.

Huh, nyt jouduin ihan hakoteille pääsiäispäivän vietostani... Oliko muilla tämmöisiä omintakeisia sananselityksiä kun olitte pieniä (tai vähän isompiakin)?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Talitintit aloittivat laulunsa täälläkin! Minulla oli eilen kevätfiilis, kun taivaalla kajasti kevätvalo. En osaa selittää sitä valoa tarkemmin, mutta sellainen on keväisin auringon laskiessa. Johtuu varmaan auringon kulmasta tai jostain sen tapaisesta. Jostain syystä siitä tulee aina vähän haikea olo. Taaskaan en tiedä miksi. Ehkä se johtuu siitä, että en ole oikein kevätihminen, ennemmin talvi-ja kesäihminen. Tykkään, kun on kasapäin lunta tai hellettä. Voiko ihmisellä olla eroahdistus vuodenajasta?

Muistan lapsuudesta ainakin sellaisen sanajutun, että en tiennyt jalopeuran tarkoittavan leijonaa, vaan luulin sen olevan todella uljas peura. Sanan todellinen merkitys oli sitten vähän pettymys.
4. helmikuuta 2010 klo 21.47
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

-
Follow my blog with Bloglovin Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki Minä muuten linkitän tuohon kirjan otsikkoon aina mielestäni relevantin arvostelun toisaalta Internetseistä, joten myös otsikoiden takaa avautuvat sivut saattavat jotakuta kiinnostaa. :) Nyt mentiin sitten minun kirjamakuni reunoille, ystäväni, fantasiakirjailija Liliana Lento  kuitenkin vinkkasi minulle tämän kirjan. Luettavahan se on kun kerran kirjailija suosittelee (eikä ole edes oma kirja). Ninette on Kharras-dimin aavikkokaupungin valtiaan nuorin tytär. Sulwaen on velhon oppipoika ja Arry omituisen kalpea ruukuntekijä, jonka syntyperästä kenelläkään ei ole minkäänlaista tietoa. Nämä kolme ovat lapsuudenystäviä ja heidän tarinaansa seurataan kun he ovat aikuistuneet ja maailma on heittänyt heidän tielleen uusia elinolosuhteita ja kriisejä. Kirjoihin liittyy oleellisena käärmeiden käsittelyn taito ja käärmeiden kielen taidon osaaminen. Matelijoita kirjassa kuvataan hartaasti ja rakkaudella, joten jos näitä eli
Lue lisää

Kun saapuu yö

-
En ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan. Eräs varsin terävillä hoksottimilla ja kielellä varustettu kaverini tokaisisi varmaan, että puhtaasti laiskuuttani olen antanut tämän  blogin rehottaa vapaana. Koko kesän ja alkusyksyn olin samalla mielialalla: reipastua pitäisi minulla on kuitenkin velvollisuuksia lukijoitani kohtaan. Nyt se on myöhäistä, blogi tulee jatkossa elämään entistä enemmän pellossa, sillä lopulta tipahdin siihen kuoppaan, jonka olen koko vuoden jo kahdesti välttänyt. Ensimmäinen kuoppa Rakas veljenpoikani menehtyy vajaan kolmen vuoden herkässä iässä 29.3.2014. Sukumme ylle putoaa tumma suruharso, jonka läpi kuljemme päivät pääksytysten ja yritämme pärjätä jokapäiväisissä, yht'äkkiä niin kovin triviaaleissa askareissamme. Tähän kuoppaan voisin minäkin jäädä lepäävään, ei enää koskaan tällaista kipua. Mutta se ei onnistu. 29.4. varhain aamulla puhelin soi ja veljeni soittaa: "Me pojat tässä odotamme äidin luokse heräämöön pääsyä!". Veljenpoi
Lue lisää

Vauvakirjojen aatelia...

-
Kuva
Täti ja Olavi Sain kälyltäni kunniatehtävän: Sulevi saa minulta kummilahjaksi vauvakirjan. Sellaisen, jota lapset ja aikuiset selaavat vuosikymmeniä eteenpäin. Ystäväni totesi, että hän edelleen katselee pikkuveljensä hiustöyhtöä tämän vauvakirjasta. Ja jokaisesta on mukava tietää millainen oli pienenä, minä oli ensimmäinen sana, jne. Minun kohtalokseni tuli syntyä toiseksi lapseksi varsin ADHD:n isoveljen jälkeen, jonka vakaana tarkoituksena oli murhata minut, koska vein aivan liikaa äidin huomiota ja hoivaa. Murha ei onnistunut, mutta tietty unohdus kylläkin. Veljeni ensimmäinen sana oli "kukka", minun ensimmäistä sanaani ei kukaan muista. Yhtenä päivänä vain osasin puhua ja sen jälkeen puheesta ei tullutkaan loppua. Sen verran tiedän, että puhuin ennenkuin kävelin, naapurin samanikäisellä pojalla homma meni toisinpäin. Tarina kertoo, että minä puhua pälpätin ja Lauri tuijotti mykkänä, kyllästyttyään sitten nousi ja käveli pois. Tämä mies juoksee muuten tänä päivän
Lue lisää