Isaac Newton vähän eri näkökulmasta
Tänä vuonna olen lukenut Rebecca Stottilta jo yhden teoksen, Korallivarkaan, ja tykkäsin siitä jonkin verran. Nyt arvostelussa on hänen käännös hänen uudemmasta teoksestaan.
Rebecca Stott: Veden muisti
Kirjailija liikkuu vuosituhannen alun ja 1660-luvun Cambridgessa. Päähenkilönä on kirjailijatar Lydia, jonka työtehtävänä on hämäpäperäisissä olosuhteissa kuolleen historiantutkijan Isaac Newtonia käsittelevän kesken jääneen teoksen haamukirjoittaminen. Yllättäen sekä Newtonin että Lydian ajan Cambridgessa tapahtuu salaperäisiä asioita samalla tavalla: ihmisiä kuolee samoilla tavoilla samoina päivämäärinä vuosisatojen päässä toisistaan.
Teos alkaa upeasti: Stott onnistuu nopeasti kuvailemaan 1600-luvun maailman kiehtovalla tavalla ja herättää halun lukea asiasta lisää. Tämä oli myös Korallivarkaan suurin hyve, kyky herättää kiinnostus käsiteltävään aiheeseen. Jokin kuitenkin kirjan rytmityksessä mättää: kun outoja asioita alkaa tapahtua, kerrontaan pitäisi tulla vähän vauhtia. Tätä ei tapahdu, vaan tunnelmien maalailu jatkuu läpi koko kirjan ja muuttuu lopulta tylsäksi. Sama kävi Korallivarkaassa, mutta pidin Veden muistista kuitenkin edellistä teosta enemmän: juoni ei ole yhtä ennalta-arvattava ja kliseinen eli kirjailija on selvästi kehittynyt (Korallivaras oli hänen esikoisteoksensa).
Kirjailija kiinnostaa minua siis edelleen, vaikka ei tälläkään teoksella saavuttanut ihan kymppiä, vaikka potentiaalia on. Jos seuraavia kirjoja käännetään, luen. Isaac Newtonista sen sijaan kiinnostuin kovastikin, täytynee lainata jokin tietokirja aiheesta.
Kouluarvosana 4-10: 9
Rebecca Stott: Veden muisti
Kirjailija liikkuu vuosituhannen alun ja 1660-luvun Cambridgessa. Päähenkilönä on kirjailijatar Lydia, jonka työtehtävänä on hämäpäperäisissä olosuhteissa kuolleen historiantutkijan Isaac Newtonia käsittelevän kesken jääneen teoksen haamukirjoittaminen. Yllättäen sekä Newtonin että Lydian ajan Cambridgessa tapahtuu salaperäisiä asioita samalla tavalla: ihmisiä kuolee samoilla tavoilla samoina päivämäärinä vuosisatojen päässä toisistaan.
Teos alkaa upeasti: Stott onnistuu nopeasti kuvailemaan 1600-luvun maailman kiehtovalla tavalla ja herättää halun lukea asiasta lisää. Tämä oli myös Korallivarkaan suurin hyve, kyky herättää kiinnostus käsiteltävään aiheeseen. Jokin kuitenkin kirjan rytmityksessä mättää: kun outoja asioita alkaa tapahtua, kerrontaan pitäisi tulla vähän vauhtia. Tätä ei tapahdu, vaan tunnelmien maalailu jatkuu läpi koko kirjan ja muuttuu lopulta tylsäksi. Sama kävi Korallivarkaassa, mutta pidin Veden muistista kuitenkin edellistä teosta enemmän: juoni ei ole yhtä ennalta-arvattava ja kliseinen eli kirjailija on selvästi kehittynyt (Korallivaras oli hänen esikoisteoksensa).
Kirjailija kiinnostaa minua siis edelleen, vaikka ei tälläkään teoksella saavuttanut ihan kymppiä, vaikka potentiaalia on. Jos seuraavia kirjoja käännetään, luen. Isaac Newtonista sen sijaan kiinnostuin kovastikin, täytynee lainata jokin tietokirja aiheesta.
Kouluarvosana 4-10: 9
Kommentit