Myyntitykkinä
Tavalaskuri tullut/mennyt: 55/313
Kerrankin jotain raportoitavaa tavaraprojektista. Pistin tuulemaan ja varasin pöydän Bonus kirppikseltä 12 päiväksi. Ensimmäisen viikon tuotto oli jo voitollinen ja nyt kaikki mitä myyn huomisen ja perjantain välillä on pelkkää plussaa. Ja mikä parasta: mikään tavara ei palaa kotiin, vaan matkustaa myymättä jäätyään nurkan takana lymyävälle Fidalle. Tammelaa täytyy vain rakastaa!
Siis rahassa, tavaroiden lähteminen on ollut koko ajan plussaa. Kuukauden tavaralaskuri junnasi sikäli paikallaan, että vain tulopuolelle ilmestyi merkintöjä. Mutta kirppis laittoi minut katsomaan tavaroitani uudelleen, myös rahallisessa mielessä. Huomasin, että makuutan kotonani rahanarvoista tavaraa, enimmäkseen kirjoja ja lehtiä. En lue niitä koskaan uudelleen ja luettuani (tai joitakin vuosia hamstrattuani) vien ne paperinkeräykseen. Nyt tajusin, että ne voi myydäkin. Siinä on sekin hyvä puoli, että tavara kiertää, eikä päädy liian aikaisin kierrätykseen. Ja kun myyn sikahalvalla, niin kaikille tulee hyvä mieli ja maailma pelastuu. :)
Toisaalta, minun tavarani eivät ole niin kovin arvokkaita, kun niitä katsoo sillä silmällä, että aikooko ne myydä. Ei niitä siis arvonsakaan vuoksi kannata makuuttaa hyllyillä. Huomaan, että pidän arvokkaana ihan muita kuin rahallisia arvoja tavarassa, minulle rakkaat (ja säilytettävät) esineet eivät olisi myyntiarvoltaan kummoisia.
Ja vielä: olin ajatellut että kirppispöytä räjäyttäisi pankin, eli tuhat tavaraa napsahtaisi kerralla rikki. Ei olla lähelläkään. Eli huomaan, että hamstraamisongelmani ei olekaan ehkä niin paha kuin luulin. Olen toki ollut tosi leväperäinen laskuissani enkä esimerkiksi laskenut jokaista pois heitettyä sukkaa. Mutta silti tämä on positiivinen tunne, vaikka saatan hyvinkin loppuvuodesta jäädä tuhannen tavaran tavoitteestani: en ole ihan tavaraan sairastunut.
Kerrankin jotain raportoitavaa tavaraprojektista. Pistin tuulemaan ja varasin pöydän Bonus kirppikseltä 12 päiväksi. Ensimmäisen viikon tuotto oli jo voitollinen ja nyt kaikki mitä myyn huomisen ja perjantain välillä on pelkkää plussaa. Ja mikä parasta: mikään tavara ei palaa kotiin, vaan matkustaa myymättä jäätyään nurkan takana lymyävälle Fidalle. Tammelaa täytyy vain rakastaa!
Siis rahassa, tavaroiden lähteminen on ollut koko ajan plussaa. Kuukauden tavaralaskuri junnasi sikäli paikallaan, että vain tulopuolelle ilmestyi merkintöjä. Mutta kirppis laittoi minut katsomaan tavaroitani uudelleen, myös rahallisessa mielessä. Huomasin, että makuutan kotonani rahanarvoista tavaraa, enimmäkseen kirjoja ja lehtiä. En lue niitä koskaan uudelleen ja luettuani (tai joitakin vuosia hamstrattuani) vien ne paperinkeräykseen. Nyt tajusin, että ne voi myydäkin. Siinä on sekin hyvä puoli, että tavara kiertää, eikä päädy liian aikaisin kierrätykseen. Ja kun myyn sikahalvalla, niin kaikille tulee hyvä mieli ja maailma pelastuu. :)
Toisaalta, minun tavarani eivät ole niin kovin arvokkaita, kun niitä katsoo sillä silmällä, että aikooko ne myydä. Ei niitä siis arvonsakaan vuoksi kannata makuuttaa hyllyillä. Huomaan, että pidän arvokkaana ihan muita kuin rahallisia arvoja tavarassa, minulle rakkaat (ja säilytettävät) esineet eivät olisi myyntiarvoltaan kummoisia.
Ja vielä: olin ajatellut että kirppispöytä räjäyttäisi pankin, eli tuhat tavaraa napsahtaisi kerralla rikki. Ei olla lähelläkään. Eli huomaan, että hamstraamisongelmani ei olekaan ehkä niin paha kuin luulin. Olen toki ollut tosi leväperäinen laskuissani enkä esimerkiksi laskenut jokaista pois heitettyä sukkaa. Mutta silti tämä on positiivinen tunne, vaikka saatan hyvinkin loppuvuodesta jäädä tuhannen tavaran tavoitteestani: en ole ihan tavaraan sairastunut.
Kommentit
Tuhat tavaraa on muuten hauska määrä sikäli, että tapasimme eilen Tavarataivas-dokumentin tekijän Petri Luukkaisen. Hän kertoi että oli ensin aikonut jättää kotiinsa vain tuhat tavaraa ja viedä muut varastoon. Hän ajatteli, että tuhat tavaraa olisi ihan minimi. Että hän olisi kyllä varsinainen urbaani sankari, kun selviytyisi vain tuhannella tavaralla.
Vuoden projektin loppuessa hän päätyi siihen tulokseen ja laskelmaan, että sadalla tavaralla pärjää ihan hyvin. Seuraavat sata tarvitsee huvin ja virkistyksen vuoksi, ja sitten mennään jo ihan överiksi. Minusta oli hauskaa kuulla tämä tekijältä itseltään. (Lisää aiheesta ja aiheen vierestä blogissani!)
Kirppiksissä on se hyvä puoli, että joku on ostanut tavarani, hänellä on sille käyttöä. Tavara menee siis vielä kerran käyttöön.