Alitsan kevään 2011 taimipuoti on avattu!

-
Joulukuun lopusta lähtien olen hokenut itselleni: "Päivä pitenee jo, nyt voisi jo laittaa sormensa multaan!". Siitä johtuen olen jo nyt, Runebergin päivänä, pikkuisen pulassa tulevan taimi-invaasioni kanssa (tämä on paha riippuvuus, myönnetään, mutta kun multa tuoksuu ihan syötävän hyvälle ja vaaleanvihreät taimet ovat niin söpöjä eli EI, EN SUOSTU LOPETTAMAAN! :D).

Siispä Alitsan taimipankki keväältä on avoinna ja tänne tulee varmasti koko ajan lisää jänniä juttuja. Jos et siis aikaisemmin ollut blogini aktiiviseuraaja, nyt se kannattaa: ensimmäiselle älähtäjälle lähtee taimia! Jos et ole kiinnostunut kasveista ei blogini seuraaminen ole sinulle edelleenkään tärkeää, ihmettelen kuinka oletkin jaksanut lukea tähän saakka...:D

Nyt olisi jaossa:

Luomuklementiinin taimia, 2 kpl

Appelsiinin taimi, 1 kpl

Nukkatyräkin taimi, 1 kpl

Värinokkosen pistokas

Kiinanruusun pistokas

Älä nuku onnesi ohi, tilaa heti! Ei maksa mitään, jos vaikka kahvit keität kun kylään piipahdan.

Kommentit

Hehkuvainen sanoi…
No mutta kai meille nyt yksi klementiini voisi tulla! Siis tuopa tullessasi kuun lopulla :). Sinulta saamani kaktuksen pistokkaat ovat nuupahtaneen oloisia, en tiedä jäävätkö henkiin. Myönnän, olen menettänyt muutaman kasvin ihan silkkaa huolimattomuuttani; nyt on ollut niin paljon puuhaa että olen laiminlyönyt kasvejani :(.
5. helmikuuta 2011 klo 16.39
Alitsa sanoi…
Jee! Yksi klementiini pistetty kiertoon! :)

Minunkin kaktukseni ovat kovin nuupallaan, luultavasti niillä on krooninen valonpuute. Voi olla, että kevään edetessä vielä reipastuvat, kannattaa vielä siis yrittää niitä virvoitella.
5. helmikuuta 2011 klo 19.14
Omppu sanoi…
Jei, blogitauko ohitse! Mullkin voisi tulla klementiini, jos sulla on niitä nää yhtään jäljellä.

Hehkuvaiselta saamani muratti on vilä elossa, mutta posliinikukka kuoli.
23. helmikuuta 2011 klo 16.29
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Spefilukuhaaste jatkuu: 5. Suomalainen spefikirja

-
Follow my blog with Bloglovin Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki Minä muuten linkitän tuohon kirjan otsikkoon aina mielestäni relevantin arvostelun toisaalta Internetseistä, joten myös otsikoiden takaa avautuvat sivut saattavat jotakuta kiinnostaa. :) Nyt mentiin sitten minun kirjamakuni reunoille, ystäväni, fantasiakirjailija Liliana Lento  kuitenkin vinkkasi minulle tämän kirjan. Luettavahan se on kun kerran kirjailija suosittelee (eikä ole edes oma kirja). Ninette on Kharras-dimin aavikkokaupungin valtiaan nuorin tytär. Sulwaen on velhon oppipoika ja Arry omituisen kalpea ruukuntekijä, jonka syntyperästä kenelläkään ei ole minkäänlaista tietoa. Nämä kolme ovat lapsuudenystäviä ja heidän tarinaansa seurataan kun he ovat aikuistuneet ja maailma on heittänyt heidän tielleen uusia elinolosuhteita ja kriisejä. Kirjoihin liittyy oleellisena käärmeiden käsittelyn taito ja käärmeiden kielen taidon osaaminen. Matelijoita kirjassa kuvataan hartaasti ja rakkaudella, joten jos näitä eli
Lue lisää

Kun saapuu yö

-
En ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan. Eräs varsin terävillä hoksottimilla ja kielellä varustettu kaverini tokaisisi varmaan, että puhtaasti laiskuuttani olen antanut tämän  blogin rehottaa vapaana. Koko kesän ja alkusyksyn olin samalla mielialalla: reipastua pitäisi minulla on kuitenkin velvollisuuksia lukijoitani kohtaan. Nyt se on myöhäistä, blogi tulee jatkossa elämään entistä enemmän pellossa, sillä lopulta tipahdin siihen kuoppaan, jonka olen koko vuoden jo kahdesti välttänyt. Ensimmäinen kuoppa Rakas veljenpoikani menehtyy vajaan kolmen vuoden herkässä iässä 29.3.2014. Sukumme ylle putoaa tumma suruharso, jonka läpi kuljemme päivät pääksytysten ja yritämme pärjätä jokapäiväisissä, yht'äkkiä niin kovin triviaaleissa askareissamme. Tähän kuoppaan voisin minäkin jäädä lepäävään, ei enää koskaan tällaista kipua. Mutta se ei onnistu. 29.4. varhain aamulla puhelin soi ja veljeni soittaa: "Me pojat tässä odotamme äidin luokse heräämöön pääsyä!". Veljenpoi
Lue lisää

Vauvakirjojen aatelia...

-
Kuva
Täti ja Olavi Sain kälyltäni kunniatehtävän: Sulevi saa minulta kummilahjaksi vauvakirjan. Sellaisen, jota lapset ja aikuiset selaavat vuosikymmeniä eteenpäin. Ystäväni totesi, että hän edelleen katselee pikkuveljensä hiustöyhtöä tämän vauvakirjasta. Ja jokaisesta on mukava tietää millainen oli pienenä, minä oli ensimmäinen sana, jne. Minun kohtalokseni tuli syntyä toiseksi lapseksi varsin ADHD:n isoveljen jälkeen, jonka vakaana tarkoituksena oli murhata minut, koska vein aivan liikaa äidin huomiota ja hoivaa. Murha ei onnistunut, mutta tietty unohdus kylläkin. Veljeni ensimmäinen sana oli "kukka", minun ensimmäistä sanaani ei kukaan muista. Yhtenä päivänä vain osasin puhua ja sen jälkeen puheesta ei tullutkaan loppua. Sen verran tiedän, että puhuin ennenkuin kävelin, naapurin samanikäisellä pojalla homma meni toisinpäin. Tarina kertoo, että minä puhua pälpätin ja Lauri tuijotti mykkänä, kyllästyttyään sitten nousi ja käveli pois. Tämä mies juoksee muuten tänä päivän
Lue lisää