Alitsa avaruudessa

Tavaralaskuri (tullut/mennyt): 15/116 Tamperelaiset varmasti tietävät tyypin, joka jakelee flaijereita ainakin Keskustorin ja rautatieaseman liepeillä. Kesät talvet melkein aina päällään pilkkihaalari, jonka selässä lukee: "Valitse Jeesus - hän rakastaa sinua". Tavallaan aika ihailtavaa panna itsensä sillä lailla likoon. Ja tavallaan ei. Kun minulla on nyt tämä tavaraprojektini eräs toinen ryhmittymä on tehnyt minuun suuremman vaikutuksen kuin mitä tämä tyyppi koskaan voisi. Ne ovat ne kaksi heppua, jotka hakivat runkopatjasänkyni hyväntekeväisyyteen. Se on se nainen, joka vastasi puhelimeen ja organisoi koko noudon. Minulla ei ollut mitään käyttöä näille patjoille, enkä osannut nähdä että kenelläkään muulla olisi. Nämä ihmiset olivat eri mieltä, kiittivät lahjoituksesta. Nyt on tavaroita poistunut vain kaksi, mutta ne ovat sitäkin suurempia. Ja mieli hyvä. Tämä poppoo oli tietenkin Pelastusarmeija. Uskonnoista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on pakko sanoa, että he...

Ja minä kun luulin olevani radikaali. Voi sen tavaran vähennyksen tehdä näinkin .

Tavaralaskuri (tullut/mennyt): 10/114 Korppisusi linkkasi minulle tämä kivan roolipelin: Roolipeli arkisten askareiden parissa. Challenge Accepted pyrkii saamaan vauhtia meihin kaikkiin, jotka mielellämme välttelisimme arkiaskareitamme vaikkapa nyt pelaamalla. Loin profiilinkin: olen Alitsa-niminen parantaja, rodultani keiju. Ja sain valita kivoja askareita, joita yleisimmin teen (mukana hauskoja sanoja mm. gardeneering). Sitten vain luon erilaisia Questeja eli Seikkailuja. Minulle tämä Tuhat Tavaraa on ilmiselvä "Quest" samaten Iso G eli gradu mikä pitäisi tänä vuonna vääntää. Ei pidä kuitenkaan ajatella liian isoja. Kun vien roskat, voin ilman muuta merkata sen hahmoni kokemuspisteiksi. Kunhan tosiaan teen ne askareet mitä väitän tekeväni, peliin liittyy Honor Code, jonka olen allekirjoittanut. Eli olen luvannut (ennenkaikkea itselleni) olla huijaamatta. Ei muuta kuin suorittamaan askareita! Elämä voi olla yhtä suurta roolipeliä.

Tavaralaskuri (tullut/mennyt): 5/112 Jokakeväinen vitsaus, kirja-ja siemenluettelot. Nyt ne ovat taas täällä. Pahimmat itsekurini koettelijat, Akateemisen alelista ja parinkin eri tahon siemenluettelot. Ja kun kaikki alkoi niin hyvin, kuten tavaralaskurista voi lukea! Mihin vuodenaikaan tahansa minä olen järkyttävän kiinnostunut kirjoista: ostan itselleni niin faktaa kuin fiktiota ehkäpä sillä periaatteella että kun ne ovat hyllyssäni niiden sisältämä informaatio jotenkin salaperäisesti siirtyy aivoihini vaikkapa nukkuessani. Kaikkien kirjojeni lukemiseen aikani ei millään riitä. Lisäksi huomaan, etten edes halua lukea niitä kaikkia, minä vain koen että minun "kuuluu" omistaa ne. Miksi ihmeessä? En ole kirjojen keräilijä, niillä on minulle pääasiassa vain välineellistä arvoa. Toisaalta selkeästi kiinnyn kirjoihini, joista pidän: hyvät romaanit kestävät käsissäni useammankin lukukokemukset. Toiset taas eivät: vaikkapa dekkarin uudelleen lukemisessa ei oikein ole järkeä,...

Olen palannut ja entistä ehompana! Nyt nimittäin pääni on täynnä jaloja uudenvuodenlupauksia ja suunnitelmia: "tänä vuonna kaikki on paremmin", "tänä vuonna teen asiat oikein", "tänä vuonna parannan kaikki pahat tapani"...jne. jne. Kummasti sitä lähtee hypetykseen mukaan, vaikka vuosi toisensa jälkeen saa pettyä itseensä. Tänä vuonna pistän itseni enemmän likoon, minulla on projekti, josta kirjoitan täällä (ja siinä sivussa puolittain lupaan kirjoittaa tänne enemmän muutakin asiaa, kuten kuulumisia ja kirja-arvosteluita). Kyse on tavarasta. Ja siitä että minulla on niitä hyvin paljon. Aivan liikaa, itse asiassa. Minulla on lukemattomia kirjoja, joita en rehellisyyden nimissä näe itseni koskaan lukemassa ja luettuja kirjoja, jotka olivat niin huonoja, etten haluaisi niitä säilyttää. Keittiössä on jos jonkinmoista hilavitkutinta, joista kaikkia en käytä koskaan ja vilkaisu vaatekaappiin on joka kerta lähes arkeologisen kaivauksen veroinen löytöretki: teen ...