Alitsa avaruudessa

Minäpä lopetin kahvin juonnin samaan aikaan kun sairastin vatsaflunssan! Pari päivää oli pientä päänsärkyä, mutta se saattoi toisaalta johtua siitä, että en voinut kolmeen päivään syödä mitään kiinteätä ruokaa. Töissä ollessani tuli juotua kaksi mukillista kahvia päivässä ja viikonloppuisinkaan ennen aamukahvikupillista ei minulle juuri kannattanut puhua. Ajattelin jo, että pääsin addiktiostani aika helpolla, kun ei särkenyt eikä kolottanut mihinkään eikä erityisesti tehnyt kahvia mielikään. Toisaalta, viimeiseen pariin viikkoon en ole ollut päivääkään kunnolla hereillä: luultavasti elimistöni ei oikein ole tottunut pitämään minua hereillä luonnostaan ja edelleen toivoo sitä jokapäiväistä kahviherätystään turhaan. Eilen minä ratkesin, täytyy tunnustaa. Kaverini mies tarjosi mukin kahvia termoksesta ja äkkiä se tuoksui taivaalliselta, maistui niin hyvältä. Ja ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon olin kunnolla hereillä, piiiitkälle yöhön saakka... Nyt tarvitsen henkistä tukea. Olen menoss...

Uudenvuodenlupauksiini kuului pitkän novellin kirjoittaminen. Aloitin eilen Viita-akatemian spefi-kirjoittajakurssin, jonka osanottajilla on kaikilla samainen tavoite. Ja jo yksi kerta kirjoittajaryhmässä oli todella tajunnan räjäyttävä kokemus. Opin muun muassa että: a) En ole välttämättä sen huonompi kirjoittaja kuin muutkaan kurssilaiset. b) 15 vuoden tauko fiktion kirjoittamisessa ei haittaa, tarinoita on päässä ja ne muotoutuvat edelleen paperille. c) Novellia ei tarvitse kirjoittaa lineaarisesti alusta loppuun vaan moduuleina, jotka liitetään jossakin vaiheessa yhdeksi kokonaisuudeksi, kun niistä kaikessa rauhassa alkaa hahmottua se kuuluisa punainen lanka. d) Olen kurssin kummajainen sikäli, että edustan luonnontieteellisesti suuntautunutta scifiä. Kurssikavereinani on aikamoinen lauma perinteisiä "miekka ja magia" -koulukunnan fantasiakirjoittajia. Sen verran tiedän jo kevään toivotusta lopputuotoksesta, että se sijoittuu maailmankaikkeuden lempipaikkaani Marsiin. Ja ...

Olinpa tuossa viime viikolla kolme päivää kipeänä (onnistuin TAAS samaan vatsatautiversion muiden sairastamasta flunssasta) ja sinä aikana tahkosin läpi kolme kirjaa. Tässäpä niistä vähän kommenttia. 1. sairauspäivä, 1. kirja. Reynolds, Alastair: Jäänpuskijat Ensimmäiseksi käteeni osui upouusi scifipläjäys "Jäänpuskijat", joka sijoittuu miellyttävän läheiseen tulevaisuuteen, vuoteen 2057. Pääosassa ovat komeettojen louhijat aluksella nimeltä Kivisirkka. Mitään kovin kummoista ja teknisesti täysin yli hilseen menevää asiaa ei kirjassa mainita kunnes aurinkokunnan vähäpätöinen kappale, Saturnuksen kuu Janus, osoittautuu joksikin muuksi kuin oli aiemmin luultu... Tykkäsin aivan valtavasti Reynoldsin kirjasta. Koska tapahtumat sijoittuvat tavallaan lähitulevaisuuteen, ne ovat lukijalle helppoja käsittää ja henkilöihin on helppo samaistua. Tämän vuoksi tämä on mielestäni kirjailijan parasta tuotantoa tähän mennessä ja sitä voi suositella myös lukijoille, jotka eivät ole Reynoldsia...

Minä en ymmärrä ihoani. Olen samanaikaisesti omanikäiseni varhaiskeski-ikäinen täti ja samalla ikiteini, jonka iho on kuiva ja rasvainen yhtä aikaa. Huvittavinta tämä on oikeastaan joka ilta kosmetiikkakaapilla, kun minulla on tästä ristiriitaisuudesta oikein vironkielistä todistusaineistoa. Minä käytän luomukosmetiikkaa nimeltänsä Ingli Pai . Se on tehty täysin luonnonaineista ja pakattukin kierrätyslasisiin pulloihin. Tällä hetkellä minulla on vain kasvovettä ja yö-öljyä, mutta hiljalleen tulee varmaan kerättyä koko sarja (on edullista). Kasvovedessäni lukee seuraavasti: "Näövesi tundlikule või aknega nahale (ka rasusele nahale)". Yö-öljyssä taasen on teksti: "Looduslik õlisegu näöle ja kaelale (Kuivale ja vananevale nahale)" Ota tästä nyt sitten selvää! Ainoa mikä on molemmille yhteistä on tämän blogientryn otsikko: "Ennen kasutamist loksutada" elikkäs "Ravistettava ennen käyttöä". Tätä voinee soveltaa myös tämän blogin pitäjään toisinaan.

Minulla on pieni akvaario ja siellä on kovin harvalukuinen asutus. Melkein kaikki (muista käytöstä poistetuista akvaarioista pelastetut) asukit ovat jo kuolla kupsahtaneet joko vanhuuttaan tai kauhistuttuaan meidän akvaariomme olosuhteita. Mutta perhe Monninen elää ja voin hyvin. Minulla on kolme kalaa akvaariossani, mutta voi hyvänen aika...siellä vietetään vilkasta elämää. Aluksi niitä oli vain kaksi, albiino kuparimonnisnaaras Tao ja uros kuparimonninen Nano ( Corydoras Aeneus) . Noh, joulun pyhinä meillä oli oikein kiva vedenalainen pyhä perhe-asetelma, kun jälkimmäisten pieni poikanen Mini päätti liittyä joukkoon. Minulla ei ole harmainta aavistusta koska siellä oli kudettu. Sen sijaan nyt siellä kudetaan...paljon. Tao on muninut muutaman viikon aikana kolme kertaa (munat ilmestyvät akvaarion lasiin): kahdella ensimmäisellä kerralla munia oli parisenkymmentä, viimeisin muninta tuotti yli 40 munaa. Ilmeisesti minä teen jotakin oikein, kun siellä on noin vinha vauhti päällä. Mini ta...

...ainakin maisteri. Mutta voisin olla myös kirjailija. Se tosin tarkoittaa, että alkaisin kirjoittaa, mutta minäpä aloitankin vakavasti otettavan (päiväkirjan ja blogin ulkopuolisen) kirjoittamisen oikein kurssilla tänä vuonna. Tämmöinen olisi myös mukavaa: kampaaja-terapeutti . Minusta tosin tulisi kosmetologi-terapeutti. Miksi? Noh, minä niin rakastan kaikenmoisia hoitoja: kasvohoito on puristeluosuuden jälkeen taivaallista, jalkahoidolla selätin juuri työnloppumistressini. Minulla on kotona aivan liikaa purkkeja ja purnukoita, mutta minä rakastan niitä kaikkia, yhtä paljon ja tasapuolisesti. :) Psykologia ja erityisesti kanssaihmisten hyvinvointi on aina kiinnostanut minua. Minä haluan tietää miten ihmiset ympärilläni voivat (minulla on oikeastaan semmoiset mielialanmittaamissensorit aina automaattisesti päällä, halusin tai en). Ja olen ollut havaitsevinani, että mitä fiksumpi ihminen, sitä pahemmin hän nyky-yhteiskunnassa voi. Se ei ole mikään lohdullinen uutinen... Ja vaikkapa yh...

Hip hei! Meninpä läheiselle kirppikselle etsimään halpoja juomalaseja ja tulin takaisin karstojen, turkoosin villapaidan ja scifipokkarin kera. Lisätietoja karstoista voi löytää vaikka täältä . Nyt pitäisi saada vaan jostain kiinni lammas, löytää kirppikseltä keritsimet ja villankehräysbisnes olisi käynnissä. Minulla on nimittäin jo värttinä, joka on tämmöinen . Tämä kaikkihan liittyy keskiaikaharrastukseeni (aika laajasti aikajanalla 1000-1600 + viikingit): kaksi vuotta sitten olisin nauranut olemattomaan partaani jos joku olisi väittänyt minun innostuvan väsäämään vaatetustani alusta asti itse. Noh, olen aina ollut täysi (vasen) Käsi, joten ehkä käsityöt sopivat minulle enemmän kuin hyvin, tiedä häntä. Mutta siis kyllä kannattaa ekoilla, elikkäs mennä kirppiksille! Sieltä löytyy lähes aina kaikkein parhaat tavarat. Hassuinta asiassa on, että minähän odotan Karstaa kuin kuuta nousevaa. Pitäisi varmaan olla varovainen, kun maailmankaikkeus pyöräytti kohdalleni karstat. Pitää siis vähän...